Fanny Hohenthal oli Raahen nimipastorin Otto Mauritz Hohenthalin ja tämän puolison Johanna Karolina Björkmanin vuonna 1852 syntynyt kaksoistytär (Fannyn kaksoisveli Frans Maurits kuoli 1860) ja Isa Aspin luokkatoveri Raahessa lukuvuonna 1864–1865. Tytöt toimittivat Fannyn kotipappilassa omia kaunokirjallisia lehtiään. Fanny oli aputoimittajana Isan lastenlehdissä Fågeln ja Laulaja. Runomuotoisen Fågeln-lehden toimittamisessa heitä ohjasi neiti Heickell, jonka yksityisessä tyttökoulussa tytöt opiskelivat. Yksi lehdistä nimettiin suomeksi ”Laulajaksi” ruotsinkielisestä sisällöstä huolimatta. Tältä ajalta ovat peräisin Isa Aspin ensimmäiset runot, ja kirjoittamisharrastuksestakin tuli noina vuosina jatkuvaa ja määrätietoista. Tyttöjen ystävyys kesti Isa Aspin elämäniän ja he kävivät myöhemmin vilkasta kirjeenvaihtoa, vaikkeivät ilmeisesti tavanneet Raahen kouluvuosien jälkeen. Isa Asp omisti Fannylle runoistaan kolme (Fannylle, Till Fanny, 1867; Ystävälleni Fannylle keväällä, Till min vän Fanny om våren, 1869; Katkeria muistoja, Bittra minnen, 1869). Fanny Hohenthal opiskeli Tammisaaren kansakouluopettajaseminaarissa vuosina 1872–1876. Tämän jälkeen hän toimi opettajana Helsingin alemmissa (1884) ja ylemmissä (1888) kansakouluissa.

Anna Lagus syntyi juhannuksen 1848 alla Lumijoen kappalaisen Johan Gabriel Laguksen ja tämän puolison Emma Elisabeth Castrénin tyttäreksi. Vanhemmat olivat serkuksia. Isänsä kuoltua Anna aloitti opinnot Jyväskylän seminaarissa samana syksynä kuin Isa Asp. Hän erosi kuitenkin tammikuussa 1872 seminaarin ensimmäiseltä luokalta ja avioitui kirkkoherra Joel August Heikelin kanssa. Perheeseen syntyi seitsemän lasta. Anna Laguksen aviomies oli Sally Thauvónin puolison Henrik Heikelin serkku. Joel August Heikel toimi muun muassa v.t. kappalaisena Lehtimäellä sekä Vaasan tarkk'ampujapataljoonan saarnaajana ja Vaasan vankilan saarnaajana sekä vuosisadan vaihteessa lääninrovastina.

Isonkyrön lukkarin Claes Wilhelm Laguksen ja tämän puolison Gustava Elisabet Berlinin perheeseen syntyi syksyllä 1853 Lydia-tytär. Laguksen sisaruksilla oli tapana viettää vapaa-aikaa laulaen ja näytellen. Lagus aloitti opinnot Jyväskylän seminaarissa samaan aikaan syksyllä 1871 kuin Isa Asp ja ystävystyi tämän kanssa. Asp omisti useita runoistaan Lydi(a)lle. Lagus kuitenkin erosi kesäkuussa 1872 seminaarin toiselta luokalta ja liittyi samana vuonna Suomalaiseen Teatteriin. Hänet kiinnitettiin Helsinkiin 1873 perustetun Suomalaisen oopperan laulajattareksi. Lagus opiskeli laulua Suomessa Emilia Mechelinin ja Wienissä rouva Caroline Prucknerin johdolla 1874–1875 sekä myöhemmin myös Italiassa. Tämän jälkeen hän oli Suomalaisen Oopperan keskeisimpiä laulajia, mutta vetäytyi oopperalavoilta terveydentilansa vuoksi 1882 ja päätti uransa laulajana täysin vuonna 1885. Seminaaritoveri J. H. Erkko kosi laulajatarta turhaan. Lydia Lagus avioitui 1886 lapsuudenystävänsä Johan (Juho) Rudolf Koskimiehen kanssa (tuolloin vielä Forsman), josta tuli vuosisadan vaihteessa Kuopion ja sittemmin Oulun hiippakunnan piispa. Lydia Koskimies oli mukana perustamassa Lapuan naisyhdistystä ja emäntäkoulua 1890-luvulla, kun hänen miehensä toimi Lapuan kappalaisena. Oulussa piispatar Koskimies keskittyi pääasiassa hyväntekeväisyystyöhön.

Ida Asp kutsuttiin käynnistämään Puolangan kansakouluopetus, jota tehtävää hän hoiti koulun ensimmäisen lukuvuoden 1895–1896. Salon suomenkieliseen Uskelan kirkolliseen pientenlasten kouluun Ida valittiin opettajaksi 52 hakijan joukosta ja koulu aloitti toimintansa syksyllä 1898. Tämä koulu toimi Salossa kymmenen vuotta, ja sen jälkeen 1.9.1910 alkaen Ida valittiin kunnallisen alakoulun ensimmäiseksi opettajaksi. Ida Aspia voidaan pitää salolaisten pienten lasten opetuksen äitinä.

Jaakko ja Liisa Aspin nuorin poika, 1871 syntynyt Oskar menehtyi vain 8-vuotiaana Puolangalla Viitajoen talossa 1879.

Kustaa vihittiin 1889 avioliittoon Sanna Heikintytär Oikarisen (1867–1946) kanssa. Lapsia perheeseen syntyi kymmenen. Kustaa ja Sanna muuttivat Puolangalta Hyrynsalmen kirkonkylän Kukkulalle 1898 ja myöhemmin Oravivaaran Kesti-Tupalaan. Perhe muutti sukunimekseen vuonna 1910 Haapokanta. Nimi lienee saanut alkunsa Hyrynsalmen Salmijärven takana olevan Haapokanta-nimisen kannaksen mukaan. Kustaa toimi muun muassa Puolangalla vuosina 1890–1894 kirkkoväärtinä, kirkonisäntänä ja taloudenhoitajana sekä sittemmin Hyrynsalmella maapoliisina ja maanviljelijänä sekä toimi siellä kunnallismiehenä.

Edla Soldan syntyi 1828 Lappeenrannassa (Lapvesi) kruununvouti, ritari Carl Gustaf Soldanin ja hänen puolisonsa Ulrica Lucanderin tyttäreksi. Hän toimi aikaisemmin yksityisopettajana ennen kuin aloitti Jyväskylän seminaarin ensimmäisenä suomen kielen ja piirustuksen opettajattarena 1863. Hän erosi tästä virasta vuonna 1879. Vuosina 1861–1863 Soldan teki tulevaan virkaan liittyneen opintomatkan, joka suuntautui Sveitsiin ja Saksaan. Soldan suomensi G. A. Hippiuksen Piirustusopin alkeet (1867) ja Perspektiiviopin johdannon I (1875). Kuopiossa Edla Soldan oli pitänyt sisarustensa Aleksandran ja Augustan kanssa ennen seminaariin tuloaan pikkulastenkoulua, jota kävi muiden muassa Minna Canth (tuolloin Johnson) kymmenvuotiaasta varhaiseen teini-ikään saakka. Seminaarissa opettaessaan Soldan majoitti luokseen seminaarin opiskelijoita, kuten Minna Canthin sekä Elias ja J. H. Erkon. Soldan esimerkiksi ymmärsi, kannusti ja opasti J. H. Erkkoa runouden luojana, tuki hänen uraansa joskus myös taloudellisesti, ja kävi Erkon kanssa kirjeenvaihtoa seminaarivuosien jälkeenkin. Soldan oli kuvataiteilija ja taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin täti. Venny Soldan oli naimisissa Juhani Ahon kanssa, joka puolestaan kuului Minna Canthin kirjalliseen salonkiin.

Vähässäkyrössä vuonna 1839 syntyneen Charlotta Forsbergin vanhemmat olivat maanviljelijä ja Kolkkalan talon omistaja Anders Forsberg ja Edla Olivia Vasastjerna. Charlotta Forsberg teki vuosina 1865–1867 omalla kustannuksellaan opintomatkan ulkomaille ja suoritti tuona aikana muun muassa Bernin seminaarin. Hän toimi Jyväskylän seminaarissa historian, maantiedon ja käsitöiden opettajattarena vuosina 1868–1898. Forsberg teki opintomatkoja ulkomaille myös vuosina 1882 ja 1890. Forsberg kuoli helmikuussa 1921 ja hänet haudattiin Jyväskylään. Kun Isa Aspin terveydentila heikkeni syksyllä 1872, johtajatar Lydecken otti hänet luokseen asumaan, jotta hän saisi tarvitsemaansa hoitoa keuhkotautiinsa. Lokakuun 12. päivänä Asp siirtyi asumaan opettajatar Charlotta Forsbergin kotiin, missä oli hiljaisempaa ja rauhallisempaa kuin seminaarissa.

Viipurilaissyntyisen Charlotte Lydeckenin vanhemmat olivat kupariseppämestari Johann Friedrich Lydecken ja Juliana Eleonora Blindseil. Charlotte Lydecken kävi saksalaista tyttökoulua Viipurissa, minkä jälkeen hän toimi yksityisopettajana Ruokolahdella ja Parikkalassa. Lydecken perusti 1857 Sortavalaan yksityisen tyttökoulun, missä hän pyrki soveltamaan uusia opetusmenetelmiä. Samalla hän kartutti suomen kielen taitoaan. Vuonna 1861 Lydeckenille myönnettiin valtion apuraha, jotta hän voisi valmistautua seminaarin opettajattareksi. Charlotte Lydecken teki opintomatkan Bernin seminaariin sekä muualle Sveitsiin sekä Saksaan vuosina 1861–1863. Bernissä hän opiskeli G. Frölichin johtamassa Die Einwohner-Mädchenschulen yhteydessä toimivassa opettajattarien valmistuslaitoksessa. Lydecken nimitettiin vuonna 1863 Jyväskylän seminaarin historian, maantiedon ja käsitöiden opettajaksi. Vuonna 1867 hänet valittiin Fanny Johnin jälkeen seminaarin johtajattareksi, missä tehtävässä hän toimi seuraavat 26 vuotta. Lydecken erosi "täysin palvelleena" keväällä 1893. Kun Isa Aspin terveydentila heikkeni syksyllä 1872, johtajatar Lydecken otti hänet luokseen asumaan, jotta hän saisi tarvitsemaansa hoitoa. Lokakuun 12. päivänä Asp siirtyi asumaan opettajatar Charlotta Forsbergin kotiin, missä oli hiljaisempaa ja rauhallisempaa kuin seminaarissa. Lydecken oli erityisen kiinnostunut naisten käsityönopetuksen kehittämisestä. Vaikutteita hän sai muun muassa Friedrich Fröbeliltä ja Berliinin käsityönopettajaseminaarin Rosalie Schallenfeldiltä. Charlotta Lydecken toimi valtion 1889 asettaman tyttöjen käsityön kehittämiskomitean puheenjohtajana. Hän julkaisi vuonna 1892 teoksen Tyttöjen käsitöiden johtamisen ohjeita: kansakouluja varten.